Syksyn tulon huomaa siitä, että tarvitsee taas katsoa lämpömittaria ennen ulos lähtöä, jotta tietää mitä laittaa päällensä. Syksyn tulon huomaa myös auttamattomasti siitä, kun uudet opiskelijat saapuvat kaupunkiin ja oppilaitoksiin. Fuksit kirmailevat tutoriensa johdolla ympäri kampusta yleensä innostunut ja hiukan hämmästynyt ilme kasvoillaan. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja opiskelijaelämä vasta edessä.

Näin syksyisin alan usein itsekin miettimään fuksivuottani, josta on jo kulunut neljä vuotta. Kaikki tuntui silloin niin käsittämättömän hienolta; uudet opiskelukaverit, sosiaalityö, yliopisto ja Turku. Olin opiskellut lukion jälkeen vuoden toista alaa ja tajunnut kesken vuoden, ettei se ole minua varten. Aloin valmistautua kevään aikana sosiaalityön pääsykokeisiin ja todellakin näin asian eteen paljon vaivaa. En näet halunnut jäädä jumiin aikaisempaan oppilaitokseen saati pitää välivuotta. Muistan kuinka pääsykokeisiin päntätessä pohdin, että jos vain pääsisin opiskelemaan, en kyllä koskaan enää valittaisi mistään. Kun pääsykokeiden tulokset kesän aikana varmentuivat, tunsin oikeasti olevani yksi maailman onnellisimmista ihmisistä saadessani opiskelupaikan.

Fuksivuonnakin syksy vaihtui talveksi ja opiskelijabileiden oheen tuli tenttejä, luentoja, seminaareja ja esseitä. Kiirettä piti ja tehtävää riitti. Pikku hiljaa alkoi kuulua purnausta ja manaamista ainaisesta puurtamisesta. Arki oli astunut sisään opiskelijakämppäni ovesta. Kun kiire ja purnaaminen olivat pahimmillaan, muistutin usein itseäni siitä, miten onnellinen olinkaan saadessani opiskella haluamaani alaa. Muistelin myös sitä fiilistä, kun kuulin päässeeni opiskelemaan. Tämä sai yleensä hymyn nousemaan kasvoilleni ja asiat palautumaan oikeisiin mittasuhteisiin. Tätä samaa keinoa käytän vielä edelleenkin ja sillä tuntuu olevan sama vaikutus. Voin vain todeta olevani erittäin tyytyväinen niihin valintoihin, joita tein vuonna 2007 ja tunnen olevani nyt oikealla tiellä.

Kehotankin kiireen keskellä kaikkia muistelemaan omaa opiskelujensa aloitusta ja palaamaan niihin fiiliksiin. Ehkä sieltä löytyy hiukan lisäasennetta ja motivaatiota tulevan vuoden opintoja varten! Lisäintoa opiskeluun voi myös etsiä mielekkäästä harrastuksesta, ystävistä tai vaikka haaveilusta. Jokaisella on varmasti oma konstinsa motivaation nostattamiseen, se on vain löydettävä. Jos opiskelu kuitenkin edelleen tuntuu vastenmieliseltä ja tarkoituksettomalta, on syytä itsetutkiskeluun. Opiskeluinnon pitää lähteä itsestä ja tätä intoa löytyy vain, jos kokee tekemisensä mielekkääksi. Välillä sen eteen pitää tehdä isojakin ratkaisuja ja muutoksia.

Toivon kaikille oikein ihanaa syksyä, intoa uuden oppimiseen ja ennen kaikkea tsemppiä opintoihin!

Kirjoittaja: Iida Partanen. Hallituksen sihteeri, jäsensihteeri ja koulutuspoliittinen vastaava (yo). Opiskelee Turun yliopistossa pääaineenaan sosiaalityötä.